Olen koiravahtina ja olo hieman turvonnut. Eilen yllättäen sorruin kaivelemaan  täällä kaappeja herkkujen toivossa ja karkkikulhohan sitä löytyi. Niitä sitten natustelin taas varsin tyytyväisenä ja aamulla oli kamala olo. Kyllä tää on toivotonta. No, tänään onneksi meni paremmin. Ostoksilla kävin ja syömässä, kana-ceasarsalaatti on aina herkkua. Kotona possunpihviä ja lanttumuusia ja nyt iltapalaksi vielä vähän jauhelihaa ja pakastekasviksia paistettuna.

Tää meni hyvin, sillä kaupassa kävin pari tuntia sitten ostamassa huomiselle juomia (illanistujaiset ystävän kanssa...) ja mietin siellä, että ostaisin jotain hyvää, kun nyt huominen menee kuitenkin keturalleen noitten illanistujaisten vuoksi. Mutta enpä ostanut. Mietin siellä kaupassa, että sillä tavoin olen muunmuassa itseni lihottanut, että nuo satunnaiset suunnitellut, sallitutkin herkuttelut, tuppaavat venähtämään juuri sillä ajatuksella, että "kun kuitenkin menee pieleen". Tänään onnistuin tekemään hyvä päätöksen. Nyt onkin ihana mennä miehen kanssa saunaan vielä tänään, kun ei ole turvonnut ja oksettava ja pyörryttävä olo. Ja huomennaki on kevyempi fiilis herätä uuteen, kivaan päivään. Pisteenä ii:n päälle käytiin vielä hoitokoiran kanssa viiden kilometrin taaperrus pimeällä pururadalla. Ihana olo.

Kahvakuulavalmennus ei oo ottanut tuulta alleen, eli varmaan se kortin hommaaminen on sitten edessä. Hirvittää kyllä taas se ensimmäisen jumpan jälkeinen tuska. Huh. :D No, onneksi se on vaan se kerta kun kunnolla hapottaa. Toisaalta se on niin helppoa siellä, kun menee vaan sinne tiettynä aikana ja tekee niinkun toiset käskee ja lähtee kotiin...! Sitten kun alkuun pääsee. Vaikka onhan se ikävästi kelloon sidonnaista.

Kiertopäiviä en ole laskenut. Jihuu!! Ja voin kertoa, että tuntui mahtavalta keskittyä rakkaan kanssa olennaiseen. Pitkästä aikaa siis oikeasti nautin siellä makuuhuoneen puolella. Tätä lisää... ;)