Noniin. Päätös syntyi tänään. Seuraavan kerran puntarissa käyn kuukauden päästä 25.11. jos silloinkaan. Siihen asti (ja sen jälkeen!!!) keskityn terveelliseen syömiseen ja liikuntaan. Suunnittelin taas salijäsenyyden hankkimista. Mulla oli yhteensä vuoden jäsenyys, mutta kesän korvalla käyminen jäi. Ja oikeastaan aika pitkään ennen vihkimistä, koska turhauduin, kun liikkuessa ei paino laskenut. Nythän tuokin ongelma olisi poissuljettu kun jätän sen puntarin tuijottelun. Toisaalta ahdistaa mennä sinne jumppiin ja salille taas neljä kiloa läskimpänä kun viime syksynä. Mutta toisaalta enpä itsekään todennäkösesti huomaa toisten lihomista tai laihtumista siellä, ellei muutos oo ihan älytön, niin jospa muutkaan ei mun. Ja mitä väliä sillä oikeastaan on? Ajatelkoot mitä ajattelee. Enpä voi asialle nyt tähän hätään mitään ja typeräähän salille ja jumppaan menoa ois lykätä sen takia että on läski. Looginen ajattelu kunniaan...

Vauvahommelit laitetaan nyt jäihin. En jaksa ressata ja pettyä joka kerta ja tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei meiän maailma kaadu vaikkei tulis vauvaa ollenkaan. Ei nyt tietenkään enää mitään ehkäisyjä tähän oteta, mutta en mitään ovulaatiota testaile tai kyttäile kiertoja. Voidaan heilutella peittoja ihan vaan heiluttelun ilosta. Hihi.

Ruokapuolelle jatkan vhh:lla edelleen. Koska tuntuu, etten aivan täysin tän ahimishäiriön vuoksi pysty sitä noudattamaan, niin rasvalla en hirveesti meinaa lotrata mut sitäkin tietysti sopivassa suhteessa syön. VIrallisterveelliselle linjalle palaaminen ei taida olla edes mahdollista enää, sillä olot ja sokerit ei sitä salli. Esimerkiks perunamuussi saa niin hirveän olon tai kinkkukiusaus tai jotkut pastaruoat, ettei se taida olla vaihtoehto. Mittasin joskus töissä lounasruokalan jäljiltä sokeriksi 10,1. Olo oli sillon ihan järkyttävä, tärisytti ja päässä humisi ja olo oli epätodellinen. Ja ateriana tais olla jopa joku kasvissosekeitto ja sämpylä jne., ettei ollut edes ihan pahimmasta päästä. Sen jälkeen oon satunnaisesti seuraillut sokereita, on olleet ihan ok. Joskus paastoarvo hieman päälle kuusi, mutta aterianjälkeiset ollut hyvät. Ja nuo paastotki nyt olleet paremmat kun on jättänyt hiilarit vähemmälle. Ja tosiaan noita olojakaan ei ole samalla tavalla ollu. Huomannu jopa, että viljoista ja perunasta tulevat hiilarit tosiaan pahempia kuin ihan sokeri! Tosin ei sokeristakaan hyvä olo tule... Labrakokeissa, jotka otettu puoltoista vuotta sitten suunnilleen, oli paastot ja pitkäsokerit vielä normaalilla tasolla, eli vaikka nyt kävisin labroissa ja ois nousseetkin arvot ni todennäköisesti ruokavaliohoitosena tuliskin diagnoosi. Myös kolesteroliarvot ymym. oli ok. Että niiden puolesta olis vielä toivoa. Verenpaineetkin normalisoituneet kun tuo stressaava työ loppui ja vhh:lla ei nesteet sillai kerry. 115/78 ja pulssi 62 tais olla viime mittauksessa. Huh. Mutta tosiaan, jos elintavat jatkuu huonoina ni diabetes on todennäköisemmin edessä!! Sen kun muistais vaan ja sillä olis joku merkitys tässä ahmimishäiriöisessä päässä. On tää vaan surullista.

Mutta näillä eväillä ja avoimin mielin jatkuu projektini "Huolehdi oman elämäsi tärkeimmästä ja rakkaimmasta ihmisestä!" Mieli on oikeasti ihan valoisa kun on itselleen tehnyt nuo perusasiat selväksi. Huh. Ja yritän tosiaankin ajatella niin, että olen hyvä ja ihana juuri tällaisena. Oonhan sentään minä. Aika mahtityyppi. Ja oon ansainnut terveellistä ruokaa ja liikuntaa ja hyvää oloa! Että niin.