Täällä taas...! Taidan tehdä pientä päivitystä ja jatkaa taas hieman aikaa tätä blogia. Hommelit on kovasti muuttuneet tässä puolessa vuodessa...

Joulun alla olin todella, TODELLA ahdistunut. Tuntui, etten saa mistään otetta, en pysty laihduttamaan sitten mitenkään päin. Olin umpikujassa ja olo oli epätoivoinen, toivoton. Joulun alla syömiset oli muutenkin riistäytyneet taas käsistä, makasin päivät pitkät telkkarin ääressä patjalla ja katsoin turvonneena telkkaria suklaiden vieressa. En saanut mitään irti itsestäni ja vaatteet kiristi ja henkeä ahdisti. Sitten tein päätöksen. Täällä meidän kaupungin kuntosalilla alkaa aina kahdesti vuodessa laihdutusryhmä, johon osallistuvat on saaneet aika mahtaviakin tuloksia. Tuo ryhmä kestää puoli vuotta ja siinä opetellaan syömään säännöllisesti hyvää tavallista perusruokaa ja lisäksi on liikuntaohjelma tukemaan laihdutusta ja terveyttä. Päätin liittyä mukaan. Ja toivo palasi. Voi sitä tunnetta kun tuo ahdistus ja epätoivo vaihtui ajatukseen: "jospa sittenkin onnistuisin....."

Nyt, neljä kuukautta myöhemmin painan 88,8kg. Ryhmässä pudotettuja kiloja -10,4kg ja tuosta lokakuun pahimmasta -13,2kg. Painoindeksi 31,46... Olo on ihan mahtava ja vaikka vauhtini tässä hommassa ei ole ollut ihan niin nopea kuin aloittaessani toivoin, olen tyytyväinen siitä että matkani on juuri tällainen. Olen saanut tässä matkan aikana rauhassa käsitellä kipukohtiani ja paino on laskenut koko ajan vaikka taantumavaiheitakin on tullut. Salitreenit on maistuneet, samoin ryhmäliikuntatunnit. Kroppa on muokkautunut mukavasti. Luulen, että olen myös mukavampi ihminen tällä hetkellä..... Aion jatkaa vielä syksyllä alkavaan ryhmään, sillä tiedän, että ryhmän jälkeen ne vaikeudet voi alkaa. Annan itselleni siis vuoden aikaa opetella uusia elintapoja.. Ja tietenkin laihduttaa. Tämä meneillään oleva ryhmä jatkuu vielä kuusi viikkoa, jos sinä aikana vielä ehtisi pudotella vaikkapa neljä kiloa ainakin. Katsotaan. En stressaa tuosta painosta, sillä tiedän, että alaspäin se joka tapauksessa menee. Ja aikaa on vielä reilusti ryhmän tuella ja senkin jälkeen hyvillä ohjeilla ja fiiliksillä. Tällä hetkellä nautin elämästä aikalailla täysillä.

Raskaana en siis vieläkään ole, alan pikkuhiljaa hyväksyä, että meidän ristinämme tässä elämässä on lapsettomuus ja se siitä. Elämä on... Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin lapset ja äitiys. Joku valitsee sen jopa vapaaehtoisesti. Miksipä mekin emme voisi nauttia elämästä ilmankin.. :)